Luonnekuvaus

Perusluonteeltaan Veera on mielettömän hieno tamma, hienoimpia mitä minulla on koskaan ollut. Sen menneisyys ei ole ehkä kaikkein parhaita, tamma on kiertänyt ainakin kuudella eri omistajalla ja ihme ettei ole pahemmin seonnut. Siitä huolimatta Veera on silti harkitsevainen ja viisas, ei työnnä turpaansa joka paikkaan. Tamma ei ole mikään hermoilija, eikä välitä ratsastajan tai hoitajan pienistä virheistä, eli juuri sopiva epävarmoille ihmisille. Muiden hevosten kanssa Veera tulee myöskin toimeen hyvin, suurempia kahinoita ei ole käynyt. Näiden ominaisuuksien vuoksi Veera on todellakin tamma parhaimmasta päästä.

Hoitaessa Veera ei pahemmin katsele harkitsevasti hoitajaansa, tai haistelee tarkasti päästääkseen hoitajan harjaamaan itseään. Tamma seisoo nätisti aloillaan kun sitä hoidetaan. Se nautiskelee silmät kiinni ja joskus sattuu vahingossa nukahtamaankin. Veera pitää siitä, kun sitä harjataan pitkin vedoin pehmoisella harjalla, välillä se saattaa hörähtääkin hiljaa. Veera pitää myös, kun pienellä pehmeällä pääharjalla harjailee kevyesti sen päätä ja korvia. Kaviotikin tyttö antaa puhdistaa hyvin. Kun hieman nostaa kevyesti Veeran jalkaa niin neiti hoitaa loput itse ja nostaa jalkansa tarvittavan korkealle. Kengityskin sujuu mutkitta Veeran kanssa.

Satuloidessa Veera seisoskelee pakoillaan eikä keksi mitään tyhmyyksiä kuten väistäisi satulaa kun sitä pistetään selkään. Tosin Veera ei pidä, satulahuovan suoristamisesta, sillä neiti on herkkä selästä. Veera tahtoo olla aika kova pullistelemaan ja sillon tarvitaan voimaa että saa vyön kiinni. Yhteisvoimin sekin hoituu, eikä tamma stressaa jos sen kyljessä onkin kiinni muutama ihminen.

Suitsiessa Veera on oikein kiltisi. Se ei nosta päätänsä ylös eikä yritäkään saada kuolaimia suustaan pois. Tosin talvella ei tamma suostu ottaa huonosti lämmitettyjä kuolaimia suuhunsa millään eikä siinä muut keino auta, kun lämmittää ne paremmin Muuten Veera ei ole herkkä suustaan, kylmistä kuolaimista se ei vain pidä, kukapa hevonen pitäisi.

Taluttaessa Veeraa ei tarvitse pelätä, että se ryntäisi yhtäkkiä juoksuun. Se kulkee nätisti vieressä tai muutaman askeleen perässä. Joskus tamma saattaa jäädä jälkeen haistelemaan hyviä tuoksuja tai kuuntelemaan jotain outoa ääntä, mutta sillon ei tarvitse, kuin pikkusen nykäistä narusta niin jo se tulla kipittää vauhdilla takasin vierelle kävelemään. Jos Veeraa on taluttamassa tarhaan tai laitumelle niin se odottaa nätisti pakoillaan kun availet porttia.

Selkään noustessa Veera seisoskelee pakoillaan ongelmitta. Tamma odottaa kiltisi kunnes saat jalustimet sopivan pituisiksi, satulavyön kiristettyä ja kunnon otteen ohjista, sekä annat käskyn liikkellelähtöön. Veera ei pahemmin uhmaa ihmisen käskyä, joten ei ole pelkoa että se lähtisi juoksentelemaan kun laitat jalustimia tai kiristät vyötä. Siitä ei myöskään tarviste pitää kiinni kun nousee selkään.

Askel-lajit on Veeralla ihanan ponimaiset ja sirot. Käynti Veeralla on ihanan tasaista, mutta reippautakin siinä on. Kun Veera kävelee niin siinä on leppoisaa vain istua ja ihailla maisemia. Ravi Veeralla on hieman pomputtavaa, mutta jonkun ajan päästä siihenkin alkaa tottua. Laukka on ihanan keinuvaista, siroa ja lennokasta. Veeran laukassa on aivan ihana istua koska siinä tuntuu ihan kuin pilvien päällä liitelisi. Veeran askel-lajeja on ihastuttavaa katsella kun ne ovat mukvanan reippaat ja iloiset ja myös ponimaiset.

Kentällä Veera kulkee reipasaskelisesti, vaikka kesäisin laidalla kukkivat kesäkukat ja heinät jaksavatkin aina vain viedä huomiota. Kulmissa se voi myös oikoa, ellei ratsastaja huomauta sitä siitä. Muuten Veera ei temppuile kentällä sen enempää kuin missään muuallakaan, ja yleensä jaksaa keskittyä siihen mitä ratsastaja sen tahtoo tekevän.

Maneesissa Veera kulkee samalla tavalla kun kentällä. Tosin siellä se menee kulmiin paremmin ja ei pysähtele turhan takia, koska ei ole ihasteltavia maisemia paljon. Maneesissa Veeralla on muutenkin paljon parempi ratsastella Veeralla, nimittäin siellä se pystyy keskittymään ja tottelee vielä paremmin apuja. Maneesissa Veera joskus saattaa säikähtää mitättömiä ääniä, varsinkin talvella kun lunta tipahtelee katolta, silloin se saattaa tehdä pienen pyrähdyksen eteenpäin tai hypähtää sivulle.

Kouluratsastus Veeralta sujuu hyvin, ja se onkin haka oppimaan kaikkea uutta. Verryttelyn jälkeen tamma liikkuu todella sulavasti ja kauniisti, kaula kaarella ja häntä kauniista heiluen. Kokematonkin ratsastaja saa siitä paljon irti, sillä Veera tottelee pieniäkin apuja tehden kaiken nopeasti ja oikein, ainakin mielestään. Onkin jotain hienoa ratsastaa kentällä Veeran kanssa kesäiltaisin ilta-auringon paistatellessa sen kupeilla saaden tamma näyttämään vieläkin kauniimmalta.

Esteratsastus sujuu Veeralta hyvin vaikka onkin koulupainotteinen. Veera omaa mahtavan ponnistusvoiman ja ylittää metrin korkuisia esteitä ongelmitta. Veera ei kuitenkaan ole niin kiinnostunut tavallisista rataesteistä, vaan nauttii maastossa jossain niityllä, tai metsätiellä hypättävistä maastoesteistä. Siellä se kirmaa innoissaan esteelle ja joskus sitä on vaiketa hallita, mutta kyllä se siitä rauhoittuu hetken kuluttua.

Maastoratsastus on Veeran mieleinen asia. Kun Veera saa tietää, että pääsee maastoon niin sitä ei pysäytä mikään. Se touhottaa jonkun verran mutta mitään se ei tarkoita pahalla. Veera tykkää seikkailla metsässä, ja laukkailla niityllä tai pelolla. Veera harvoin säikähtää mitään, koska keskittyy vain eteenpäin kulkemiseen tuoksuvassa metsässä tai pellolla. Veeräa on huvittaväa katsella, kun se kulkee maastossa silmät innosta kiiluen. Sen silmät vain loistavat ja se näyttää aivan siltä, kuin hymyilisi. Veera voisi samoilla metsässä vaikka koko päivän. Myös maastossa se tykkää ylittää kaatuneita puita.

Uimassa ja pesupaikkalla tamma on kuin ei mitään. Se pitää siitä, kun sitä pestään lämpöisellä vedellä rauhallisesti. Jos alkaa sohimaan vesiletkun kanssa, niin tamma kyllä huomauttaa siitä aloittamalla liikehtiä levottomasti, sillä se ei voi sietää veden osumista päähän. Uimisestakin tämä ponitamma pitää. Veeran lempiasioihin kuuluukin, että sen selässä on joskus joku ja, että kahlataan jossain rantavedessä, mutta sen on joskus päästävä itse uimaan hieman syvemmälle ilman painoa. Veera pitää myös rantavedessä laukkaamisesta. Silloin se innostuu joskus tekemään sarjan ilopukkeja ja hirnuu innoissaan.

Tarhassa ja laitumella Veera mutustelee rauhassa heinäänsä. Tarhassa se haluaa olla mielummin yksin vaikka tulee toimeen hyvin muiden hevosten kanssa, mutta tarhassa ei ole niin paljon tilaa kuin laitumella, joten Veera ei pidä siitä, että joku toinen kiehnää kiinni sen kyljessä. Laitumella Veera muuttuu pieneksi nuoreksi varsaksi, joka kirmailee innoissaan muiden kanssa. Se saattaa juoksennella vaikka kuinka paljon lauman kanssa, mutta se ei suostu syömään vierekkäin niiden seurassa, vaan haluaa säilyttää hieman erakkomaisen maineensa.

Karsinassa Veera ei pahemmin stressaa mistään. Tamma päästää hoitajansa ja ratsastajansa sisälle sinne, eikä rupea ilkeäksi. Karsina on sille makuuhuone ja ruokailutila, jonne se päästää ihmiset eikä rupea hyökkäilemään päälle. Karsinassa Veera ei jätä ruokaansa koskaan syömättä. Se melkein nuolee ruoka-astiansa puhtaaksi. Joskus Veeran saattaa löytää lutkuttamasta ruoka-astiansa reunoja kun niihin on jääny ruuan maku. Veden juominen Veeralta sujuu hyvin eikä se pärski niitä ympäriinsä, Veera pitää siistinä oman karsinansa eikä sotke turhia, joten karsinan puhdistus on hyvin helppoa.

Ruoka-aikana Veera ei malta pysytellä paikoillaan. Veera on mahdottoman ahne ruuan suhteen. Kun se näkee että ruokaa ollaan jakamassa, se tepastelee mahdottomana pakoillaan ja hirnuu kimeällä tammamaisellä äänellä. Kun ruoka on annettu, Veera alkaa mussuttamaan sitä innoissaan. Jos naapurikarsinassa hevonen on syönyt ennen Veeraa ja se tulee kurkkimaan onkos naapurilla ruokaa vielä jäljellä niin Veera näyttelee vihaista luimimalla ja yrittää häätää toisen pois, ja sillon on ruuat missä sattuu.

Lastatessa Veera ei ole milläänsäkkään. Se ei hermoile kuljetusautoon joutumisesta, eikä siihen liittyviä valmisteluja. Tamma antaa laittaa kaikki kuljetussuojat nätisti eikä touhotoa. Se tulee nätisti sisälle kuljetusautoon ongelmitta, varsinkin silloin, kun on muistanut laittaa Veeralle matkaevääksi heinää, niin poni tepastelee hyvin mielellään autoon tai traileriin sisälle. Veera viihtyy myös hyvin jos on saanut matkalle seuraksi jonkun mukavan hevoskaverin, vaikkei se seurasta välitäkkään ulkoillessaan.

Kisapaikoilla Veera ei turhaa stressaa. Se on kuitenkin hieman innoissaan kaikesta hälinästä ja uusista tuttavuuksista. Veryttelyradalla Veeran täytyy näyttää kaikille olevansa paras. Koulussa mennään kaula kauniilla kaarella ja jalat nousee sirosti ja reippaasti. Esteillä se hyppää reippaasti ja yrittää olla tiputtamatta. Veera käyttäytyy kispakoilla todella hyvin, melkein paremmin kuin kotonaan.

Kisaradalla Veera näyttää parhaansa. Yleisö katselee ihastellen tuomariston kanssa Veeran upeita liikkeitä ja mahtavia estehyppyjä. Veera on myös tottunut erikoisiin esteisiin eikä pelkää niitä ollenkaan. Kouluradalla tuomarit ihastelevat Veeran mahtavan ihania liikkeitä ja sitä, kuinka upeasti se tottelee apuja eikä oikuttele. Esteillä tuomarit haltijoivat Veeran mahtavaa ponnistusvoimaa ja yhteistyöhalukkuutta, niistä onkin kuultu kiitosta vaikkei aina menestystä olekaan tuotu kotiin.

Näyttelyissä Veera tietää, että nyt täytyy olla erittäin kaunis ja sievä saadakseen jonkin ihana ruusukkeen ja paperipalkinnon. Se kulkee hienosti kehässä ja esittelee parhaimpia puoliaan. Veera osaa myös tuomareiden edessä seisoa niin nätisti paikoillaan ja silloin ei liikuta senttiäkään. Juoksuttaessa se juoksee niin sirosti ja nätisti kuin osaa. Tamma osaa myös poseerata hienosti ja pitää siitä kun sitä valokuvataan.

Lyhyesti Kuupölyn Vampirica on kultainen, harkistevainen ja viisas poni isolla P:llä. Poni, jollaista ei heti tule tapaamaan.